tiistai 27. maaliskuuta 2012

Tuli jano

Olen aivan heikkona Brämhultsin mehuihin. Erityisesti vadelmamehu sekä mansikka-limemehu eivät kaapissa yleensä niin pitkään kestä, että niitä ehtisi kuvata. Tällä kertaa nappasin otoksen heti ensimmäisen lasillisen yhteydessä, että ei taas olisi vain tyhjää pulloa kohteena.



Mehut ovat ihanan raikkaita ja lasken ne hieman sellaiseen "guilty pleasure" -kategoriaan, koska eiväthän ne ihan halvimmasta päästä ole ja jotenkin noin hyvän pitää olla jotenkin syntistä, kai. Tai höh, eikä mitä, terveellisemmästä päästä herkkujahan ne ovat. Eikö vain?

Ilokseni mehuja saa nykyään jo muualtakin kuin Stockan Herkusta, esimerkiksi ihan Sittaristakin. Tosin lähisittarissa ei ole tuota mansikka-lime -versiota, snif, mutta vadelmamehua saa litran purkissa. Nam nam! Jos tuota mansikkaisempaa versiota haluan, kipitän yleensä juuri Stockalle (litran pullot!) tai Wikkelle, josta yleensä löytyy pikkupulloja.

Eilen ei löytynyt. Yhyy! Olin juuri tulossa kuntosalilta (ensimmäiset treenit kuuden viikon sairastelun jälkeen, huh) ja huomasin, että bussini meni juuri ohitseni ja seuraavan lähtöön oli reilu vartti aikaa. En ajatellut tönöttää jäätymässä pysäkillä vaan mieleen iskeytyi heti himotus: mansikka-limemehu! Siispä kipin kapin Wiklundin ruokakauppaan ja mehuhyllylle. Miten katkera olikaan pettymys, kun sitä ei hyllystä löytynyt. Piti tyytyä mangon ja ananaksen makuiseen smoothieen, joka kyllä on sekin oikein hyvää. Kulautin sen kurkkuuni kerralla, oiva palautusjuoma.

Elämässä on oltava tällaisia pieniä iloja, kuten Brämhultsin herkkumehut. Toinen on valmiiksi vaahtoava käsisaippua, mutta se on sitten eri tarina.

Ai niin, pinkit farkut on testattu ja käytössä vinkeiksi todettu. Palaute on töissä ollut kollegojen suunnalta positiivista, joten ehkäpä näissä kehtaa kulkea. Ja koska Tytti on niin kovasti kinunnut, ohessa olisi sitten todiste.


Voin sanoa, että oli pientä säätöä saada kuva aikaiseksi. Mutta tulipahan väkerrettyä kunnolla kameran jalustan ja erikoissäätöjen kanssa - oppitunti oli hyödyllinen. Suuri apu oli 600D:n kääntyvä näyttö, joka sentään antoi hieman osviittaa siitä, mihin kohtaan keittiötä pitäisi mötkähtää, että osuisi osapuilleen kuvaan. No, jalat eivät mahtuneet, mutta kun jalassa ei ollut makeita popoja, samapa tuo.

Tuossa siis Espritin farkut, Espritin valkoinen t-paita ja b-youngin neulepusero. Ja Snön korut! Tuo tyyppi, joka niitä päällään kantaa on jotenkin epämääräinen, mutta minkäs teet. Ei ole kameran vika, jos naama on vino. Hihi.

4 kommenttia:

  1. Oijoi, enhän mä ees tunnistais sua jos vastaan kävelelisit! Nättinä olet kyllä :) Pinkit farkut on tosi mageet!

    t. entinen oppilas :)

    VastaaPoista
  2. No hyvänen aika, entinen oppilas, kiitos kovasti. :) (Ja kyllä sä sit tunnistaisit kuitenkin, uskoisin niin. Sama vanha naama kuitenkin, hehheh.)

    Ja farkuista kyllä tykkään itsekin, vaikka ne kieltämättä on aika rohkeat mun tavistyyliin verrattuna. Ehkä tästä aukeaa mun elämässä uusi, värikkäämpi aika. Hih.

    VastaaPoista
  3. Wow! Ei ekana tulisi mieleen yhdistää pinkkejä farkkuja sinuun mutta hyvin näyttävät sopivan! Jatka samaan tapaan ;)

    VastaaPoista