keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Wibbly wobbly, timey wimey

Hei, olen Tytti ja kellohullu.

En tosin käytä edes rannekelloa, mutta mielestäni kotona ei voi koskaan olla liikaa ajannäyttäjiä. Keittiössä nyt selviää vielä jollakin lailla, kun ajan näkee mikron kellosta ja yhden oviaukon yllä olevasta seinäkellosta, mutta jos olohuoneessa ei satu joko istumaan läppärin ääressä (sellaistakin voi tapahtua, ihan tosi!) tai sohvalta ei näe digiboksin kelloa (koska se on päällä, eli jokseenkin aina), onkin ihan hukassa. Aina pitää olla näköpiirissä kello! Voisin hyvin hankkia seinäkellon vielä ainakin vessaan, makuuhuoneeseen ja vierashuoneeseenkin. Vanhan kodin seinäkello sijoitti itsensä alakertaan, koska se ei mielestäni sovi nykyiseen olohuoneeseen, minkä lisäksi se on liian pieni.

Liian pieni seinäkello on pelkästään masentava. Suurin osa liikkeissä myytävistä kelloista on liian pieniä. Se mikä saattaa näyttää vielä kaupan hyllyllä isolta (40-50 cm), kutistuu välittömästi seinällä ja on pelkästään blaah.

Tänään uhmasimme Kodin Ykkösen Yllätyspäivien ruuhkaa, joka voitti hulluudessaan Stockan Hullut Päivätkin. Jonotimme ensin pienen ikuisuuden yläkerran palvelutiskille ja toisen suuremman ikuisuuden ostosten kanssa alakerran kassalle. Ja kaikki tämä vaiva vain yhden 40% alekupongin takia. Vaan lopputuloksena oli jotain ajattoman ajallista ja ihanan isoa:


Tämä Karlssonin 90-senttinen ihanuus täyttää minunkin ajanjanoni vähäksi aikaa, eikä taatusti pyytele anteeksi olemassaoloaan. Tick tock goes the clock...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti