Snö och andra vårtecken

Kesä tulee, tai ainakin kesäaika. Yleensä se ei ole aiheuttanut meikälikalle sen kummempia ponnistuksia ja sunnuntaiaamu menikin jokseenkin normaaliaikataululla. Vaan liekö ollut liikaa sunnuntaiaktiviteettia tai liikaa kahvia liian myöhään, kun seuraavana yönä ei uni tullutkaan ja maanantaiaamun herääminen oli yhtä tuskaa. Aamupäivän aikana oli tarkoitus hoidella asioita kaupungilla ennen töihinmenoa, mutta jokin laskutoimitus naksahti päässäni vikaan ja huomasin vasta jo bussissa istuessani, että olin matkalla keskustaan tunnin etuajassa....

On vaarallista jättää nainen kaupungille luppoaikaa viettämään ja vaikka sinänsä olin itse parin työpuseron tarpeessa, päädyin ostamaan sen sijaan muutaman vaatekappaleen tyttärelle. Haloo Halonen, mikä avaamisaika klo 10 muka on? Pitäkää vaatteenne, jos ette edes avaa liikettänne silloin kun ihmiset ovat liikkeellä! Kännykkä sai uuden suojakuoren, johon vihdoinkin olen tyytyväinen (se on sekä kimaltava että kumisen nihkeä eikä tarvitse niin paljon pelätä puhelimen pudottamista).

Loppumetreillä löysin itseni taas kerran notkumasta Stockan koruosastolta ja tällä kertaa mukaan tarttui jo pariin otteeseen hypistelemäni Snön kaulakoru. Oikeastaan vähän pitempi riipusmallinen ketju olisi ollut vielä enemmän tyyliäni, mutta en tykännyt yhtään rumasta intiaaninpään rumentamasta lantista, joka roikkui riipuksissa muuten ihanien helmien ja kristallien kaverina. Vaan on tämä lyhyempikin ihku.

 

Kevään muista merkeistä sen verran, että se epävireinen mustarastas, joka kiekuu ammuvainaan nuotilla ikkunamme takana klo 5 aamulla, voisi siirtyä vaikka tuonne valtatien toiselle puolelle. Sen sijaan voisin vaikka vannoa, että kuulin jo peipposen tänä aamuna etupihalla käväistessäni! Eilisillan raikas sade tuoksui aivan kesältä ja pihanurmikosta puskee jotain jännittävää uutta vihreää. Ovenpielen pikku auringot eivät ole ottaneet yöpakkasista nokkiinsa ollenkaan.