Messuhauskaa

Kävin viime sunnuntaina Helsingin messukeskuksessa GoExpo-messuilla. Olin voittanut Ifolorin Facebook-arvonnassa vapaalipun, joka innosti lähtemään pienelle päiväreissulle. Aamujunalla Pasilaan ja neljän tunnin messukiertelyn jälkeen kotiin. VR:n edullisella lipputarjouksella kotimatka oli muinaisten opiskelijalippujen hintainen, mikä sekin oli budjettiteknisesti hyvä juttu.

Vaikka olenkin ehdoton kirjojen ystävä ja erityisesti Turun kirjamessuilla on sydämessäni aina oma paikkansa, on pakko sanoa, että nämä messut olivat melkeinpä kiinnostavammat kuin kirjamessut ovat vuosiin olleet. Lähdin reissuun ensisijaisesti Kuva & kamera -messujen takia, mutta hyvänä bonuksena tulivat golfmessut ja hevosmessut. Lisäksi paikalla oli myös edustettuna kuntoilu, eräretkeily, pyöräily ja monet muut liikunta- ja harrastelajit, joten veikkaanpa monien löytäneen viikonlopun aikana tapahtumasta itselleen sopivia osastoja.

Aloitin golfmessuista. Lottovoitolle olisi osastolla ollut käyttöä. Kuolasin mainoksia golfmatkoista Tunisiaan, Skotlantiin, Italiaan... Sivusilmällä vilkuilin kevään mailauutuuksia ja tarjoushintaisia muita varusteita. Jo toissakesänä kuolasin muistaakseni Skanssin Intersportissa violettia golfbagia, nyt pisti silmääni valko-violetti yksilö, joka muistutti kovasti tällaista, vaikka ei kyllä ollutkaan juuri tuo merkki ja malli. Tuo olisi niin paljon enemmän minun tyyliäni kuin tällä hetkellä käytössäni oleva punainen bägi, jonka kyllä olen saanut äidiltä ilmaiseksi. Joten siinä mielessä ei pidä valittaa. Ehkäpä palkitsen itseni uudella ja kivemman värisellä bägillä sitten, kun tasoitukseni laskee vaikkapa jollekin sopivalle tasolle.

Ylipäänsä on kyllä sanottava, että golfmessut olivat aloittelevalle golfarille hieman turhauttava paikka. Minulla oli alunperin pieni mahdollisuus saada mukaan seuralainen, jonka tasoitus on yksinumeroinen, hänestä olisi kyllä ollut apua. Enhän minä osannut edes niitä mailoja ruveta miettimään, kun mitä minä niistä olisin osannut testata. Enkä oikein kehdannut mennä mihinkään lyöntisimulaattoriinkaan, kun niissä sekä keski-ikäiset miehet että noin 10-vuotiaat tenavat löivät sellaisia avauslyöntejä, että olisin kuollut nolouteeni osuessani pallosta huti siinä kaiken kansan edessä. Siispä tyydyin katselemaan ja ostoksenikin rajoittuivat kahteen vasemman käden hanskaan, jotka sai kympillä kipale. Tämän kauden hanskat on siis hankittu, oujee.

Siirryin kamerapuolelle. Oi sentään. Sillä osastolla nelisensataa euroa olisi ollut vain näyttää, sieltä olisin kyllä osannut haluta vaikka mitä. Muutamia uusia objektiiveja olisi voinut hankkia ja selvittää tilausmahdollisuudet metallilevyille tulostetuille kuville. Kaikista muista lisähärpäkkeistä puhumattakaan. Valokuvauskin on minulle järjestelmäkameratasolla uusi harrastus, mutta hinku kehittyä on kova.

Metallilevytulosteina haluaisin kotiini sisustuselementeiksi iPhonella Hipstamatic-sovelluksella otettuja kuviani. Niistä saisi vänkiä 30cmx30cm tauluja, kun messuilla näin, että hyvin ilmeisesti kuvien tiedostokoko todella riittää isommiksikin tulosteiksi. Hieno homma, pitää selvittää asiaa Turussakin. En nimittäin ilmeisesti ollut tarpeeksi uskottavan näköinen valokuvaaja, sillä vaikka norkoilin eräänkin tulostefirman osastolla melko tovin, eivät edustajat huomioineet minua mitenkään. Pitäkää tunkkinne, tuumin, ja siirryin eteenpäin.

Kuva & kamera -messuilta ostokseni kuitenkin lopulta rajoittuivat muutamiin edullisiin lisätarvikkeisiin (kirkas ja polarisaatiofiltteri + linssinsuojus) ystävältäni ostamaani Sigma 17-70mm 2.8-4.5 putkeen.

Olisi siellä voinut AngryBirdsejäkin kuvata. Jaa, mutta minähän kuvasin. Tosin omalla kamerallani, enkä osastolla testikäytössä olleilla pokkareilla. Nuo AB-pehmot ovat niiiiin lutuisia, ettei ole tosikaan.

Heppamessut olivatkin sitten huomattavan paljon vähemmän vaaralliset budjetin kannalta - kunnes törmäsin suoranaiseen korujen hovihankkijaani, Kelttikorut-firman myyntiständiin. Apua! Yleensä en pysty olemaan ostamatta jotain ihanaa, kun törmään tähän pöytään.

Tuollainen upea, punakultainen lehti minulla onneksi jo on. Eli ei tarvinnut tästä ostaa mitään.

Eivätkä nämä sormuksetkaan tällä kertaa houkutelleet tarpeeksi, että olisin sortunut tiukasta budjetistani. Näistä messuista tuli siis yksi ainoista kerroista, kun olen pystynyt kävelemään ständiltä pois kaikkine rahoineni. Johtuu tosin varmasti osin siitä, että minulla on näiden koruja jo melkoinen määrä... Olenhan kelttiharakka.

Messuaikani alkoi olla lopussa, vaikka olin kiertänyt vasta nämä kolme messuteemaa läpi, joten enää oli aikaa käydä kurkkimassa messukarsinoissaan lunkisti poseeraavia hevosia (ihanat clydesdale ja shire olivat suosikkini) ja seurata hetki, kuinka upeat friisiläisratsukot lämmittelivät katrilliesitystä varten.

Messuilla oli mukava käydä, joskin hauskempaa olisi ollut, jos olisi ollut seuraa. Ilokseni pysyin melko napakassa budjettikuosissa ja ostin vain hyödyllisiä harrastejuttuja, en mitään hömppää. Jos nämä messut järjestetään tässä muodossa ensi keväänäkin, aion kyllä yrittää ehtiä paikalle ja voin lämpimästi suositella tapahtumaa myös esimerkiksi lapsiperheille. Seuraavalla kerralla voisin myös yrittää ehtiä messujen muille osastoille...


Nyt vain näpit syyhyävät paitsi päästä aurinkoisella kelillä kokeilemaan uutta polarisaatiofiltteriä, myös nakkelemaan palloja omituisiin suuntiin golfkentälle. Kesä, tule jo!