Monet teistä varmasti tietävät jopa omasta kokemuksesta, että tämän valtakunnan kaikki vaahtosammutinta korkeammat ja äänestysikää nuoremmat taatiaiset myyvät jos jonkin sortin roipetta rahoittaakseen harrastuksiaan ja köyhien kuntien säästölistalle nakkaamia opintoretkiä. On sukkaa, on suklaata. Keksiä ja kahvileipää, paperia toilettiin ja tiskipöydälle. Tiedätte kuvion. Sukulaiset ja naapurit ostavat kiusaantuneesta velvollisuudentunteesta, jotta tenavat saavat edes kerran elämässään lähteä jalkapallotreeneihin Tanskaan.
Näiden tuotteiden markkinointi on yleensä aika simppeliä. Koululle (tai harrastuksen valmennustaholle) tulee postitse esite ja tilausläystäke. "Tilatkaa tästä, myykää mummolle." Ja mikäs siinä, kyllähän sitä nyt jonkun namulaatikon tai piparipaketin voi joskus hädissään ostaa. Onhan niissä sokeria. Vähän ehkä ovat hinnaltaan yläkanttiin, mutta menee se sentään hyvään tarkoitukseen.
Mutta tässäkin voi mennä fataalisti pieleen - tuotesuunnittelu ja hinnoittelu eivät ole helppoja nakkeja.
Ihmettelin viime perjantaina töissä huoneeni pöydälle ilmestynyttä laatikkoa. Kaksi pakettia servettejä, isossa pahvipakkauksessa. Ei selitystä, ei tarralapulla huomautusta kuka laatikon työpisteeseeni oli kiikuttanut. Tuumin, että kunnes saan varmistettua epäilykseni (ts. kysyttyä kollegalta, että hänkö se oli), annan pakkauksen olla ihan rauhassa vaan, muutamastakin syystä.
Ensinnäkin. Tarkastellaanpa laatikon ulkomuotoa. Yksi kieltä näyttävä, toinen vähän hilpeämpi taapero. Lupaukset antaa "Iloa Turvallisuutta Empatiaa lapsille ja nuorille" sekä toimittaa 5 euroa jokaisesta pakkauksesta "tuotetta myyvän ryhmän toiminnan tukemiseen, yhteisöllisyyden tukemiseen, yhteisöllisyyden lisäämiseen, kiusaamisen ja väkivallan torjuntaan" kuulostavat kauniilta, mutta...
Katse siirtyy laatikon vasempaan alakulmaan, jossa pörhistelee keijulogo, jonka on suunnitellut eräskin Maia R. Logossa anatomisesti omituinen keijupimatsu keekoilee kehnolaatuisena piirroksena, ei mikään ykköshoukutin, siis.
Laatikko on saada huutia viimeistään siinä vaiheessa, kun katse eksyy sinne, minne keijukeekoilijakaan ei tohdi katsoa. Oikeaan alakulmaan. Hintalappuun. 18 euroa! Kahdeksantoista euroa! Voi herran pieksut sentään. Ette kai ole tosissanne?
Kaksi pakkausta (yhteensä luultavasti 40 servettiä) valkoisia peruspaperiservettejä, joihin on painettu jopa piirrosjälkeäkin huonolaatuisemmin pakkauksen kannessa ilakoiva siipipirkko sekä nettiosoite keijuenergia.fi, maksaa siis 18 talouskriisiytyneen euron verran. Pikalaskulla se tekee 45 senttiä per paperiservetti. Vastaavalla kokonaishinnalla (18 e) saisin (jälleen pienen laskutoimituksen jälkeen) ruotsalaisesta miestenpelotteluliikkeestä Ikeasta karkeasti arvioituna 950 lautasliinaa, sillä mokomat länsinaapurit eivät kehtaa pyytää 50 lautasliinasta 95 senttiä enempää hintaa.
Veikkaan, että näitä myymällä yksikään alakoululuokka tai junnupallojoukkue ei tule matkustamaan yhtään minnekään. Ei edes yhtä pysäkinväliä Turun paikallisliikenteessä.
Minä jätin laatikon pöydälle viikonlopuksi ja uskalsin koskea siihen vasta, kun sain kollegalta vahvistuksen, että hän ne oli jostain saanut (joku yrittää, raasu, epätoivon vimmalla päästä eroon varastollisesta näitä) ja mitään ne eivät nyt maksaisi. Huhhuh. Haluaako joku rumia keijulautasliinoja? Täältä saisi...
Näiden tuotteiden markkinointi on yleensä aika simppeliä. Koululle (tai harrastuksen valmennustaholle) tulee postitse esite ja tilausläystäke. "Tilatkaa tästä, myykää mummolle." Ja mikäs siinä, kyllähän sitä nyt jonkun namulaatikon tai piparipaketin voi joskus hädissään ostaa. Onhan niissä sokeria. Vähän ehkä ovat hinnaltaan yläkanttiin, mutta menee se sentään hyvään tarkoitukseen.
Mutta tässäkin voi mennä fataalisti pieleen - tuotesuunnittelu ja hinnoittelu eivät ole helppoja nakkeja.
Ihmettelin viime perjantaina töissä huoneeni pöydälle ilmestynyttä laatikkoa. Kaksi pakettia servettejä, isossa pahvipakkauksessa. Ei selitystä, ei tarralapulla huomautusta kuka laatikon työpisteeseeni oli kiikuttanut. Tuumin, että kunnes saan varmistettua epäilykseni (ts. kysyttyä kollegalta, että hänkö se oli), annan pakkauksen olla ihan rauhassa vaan, muutamastakin syystä.
Ensinnäkin. Tarkastellaanpa laatikon ulkomuotoa. Yksi kieltä näyttävä, toinen vähän hilpeämpi taapero. Lupaukset antaa "Iloa Turvallisuutta Empatiaa lapsille ja nuorille" sekä toimittaa 5 euroa jokaisesta pakkauksesta "tuotetta myyvän ryhmän toiminnan tukemiseen, yhteisöllisyyden tukemiseen, yhteisöllisyyden lisäämiseen, kiusaamisen ja väkivallan torjuntaan" kuulostavat kauniilta, mutta...
Katse siirtyy laatikon vasempaan alakulmaan, jossa pörhistelee keijulogo, jonka on suunnitellut eräskin Maia R. Logossa anatomisesti omituinen keijupimatsu keekoilee kehnolaatuisena piirroksena, ei mikään ykköshoukutin, siis.
Laatikko on saada huutia viimeistään siinä vaiheessa, kun katse eksyy sinne, minne keijukeekoilijakaan ei tohdi katsoa. Oikeaan alakulmaan. Hintalappuun. 18 euroa! Kahdeksantoista euroa! Voi herran pieksut sentään. Ette kai ole tosissanne?
Kaksi pakkausta (yhteensä luultavasti 40 servettiä) valkoisia peruspaperiservettejä, joihin on painettu jopa piirrosjälkeäkin huonolaatuisemmin pakkauksen kannessa ilakoiva siipipirkko sekä nettiosoite keijuenergia.fi, maksaa siis 18 talouskriisiytyneen euron verran. Pikalaskulla se tekee 45 senttiä per paperiservetti. Vastaavalla kokonaishinnalla (18 e) saisin (jälleen pienen laskutoimituksen jälkeen) ruotsalaisesta miestenpelotteluliikkeestä Ikeasta karkeasti arvioituna 950 lautasliinaa, sillä mokomat länsinaapurit eivät kehtaa pyytää 50 lautasliinasta 95 senttiä enempää hintaa.
Veikkaan, että näitä myymällä yksikään alakoululuokka tai junnupallojoukkue ei tule matkustamaan yhtään minnekään. Ei edes yhtä pysäkinväliä Turun paikallisliikenteessä.
Minä jätin laatikon pöydälle viikonlopuksi ja uskalsin koskea siihen vasta, kun sain kollegalta vahvistuksen, että hän ne oli jostain saanut (joku yrittää, raasu, epätoivon vimmalla päästä eroon varastollisesta näitä) ja mitään ne eivät nyt maksaisi. Huhhuh. Haluaako joku rumia keijulautasliinoja? Täältä saisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti