Olen löytänyt lempparitippaleipämerkkini sekä kaupallisen korjauksen sille surulliselle tosiasialle, etten taaskaan muistanut tehdä simaa itse. Oli kyllä tarkoitus, mutta sitten se taas unohtui - ja kun muistin asian, oli jo liian myöhäistä.
Kössin tilan Kotisima on oikeasti hyvää kunnon simaa, toisin kuin jotkut kaupoista saatavat sima-nimikkeen alla myytävät karmistavat litkut. Rusinat vain puuttuvat - niitähän pitäisi simasta aina löytyä. (Saatte olla eri mieltä, minä tykkään rusinoista. Myös maksalaatikossa.) Olen myös tykännyt Wanhan Porvoon Fabriikin Kotisimasta, sitä nyt ei vain kuvaushetkellä ollut kaapissa.
Tippaleipäfanina olen jo pitkään etsinyt rakenteeltaan ja maultaan oikeanlaista tippaleipää. Tippiksen ideahan menee ihan pilalle, jos se on liian pehmeä ja toisaalta homma voi karata lapasista, jos leipomus ei muuta olekaan kuin röpöä. Jälkimmäisestä hyvä esimerkki on Fazerin tippaleipä, joka on ihan pikkiriikkistä söherrystä täynnä, mikä on jo kuitenkin vähän liikaa. Siitä huolimatta, että minusta tippaleipä pitää syödä niin, että se hajotetaan lautaselle ja mutustellaan pääosin murusina.
Perheleipureiden tippaleivät ovat ehkä kooltaan hieman vaatimattomia, mutta niissä rakenne ja maku kohtaavat minun makuuni optimaalisella tavalla. On rouskittavaa, mutta ei liikaa. Makukin on hyvä, vaikka eihän tippaleipä nyt muutenkaan vuosittaisen juhlakierron leivonnaisista se maukkain ole. Näistä minä kuitenkin pidän, nam nam. Huomenna voisi vielä yhdet satsit ostaa, ettei joudu olemaan vappuna ilman, kun jo ennakkoonkin on tullut herkuteltua.
Iloista vappua siis kaikille, pistäkäähän skumpat kylmään ja jos Turussa olette, nähdään Taidemuseonmäellä huomenna. Heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti