Pinkeää pinkkiä piristykseksi

Kevät tuo tullessaan tällaiselle vähän vannoutuneemmallekin mustan, tumman violetin ja viininpunaisen ystävälle hingun raikastaa vaatekaapin värivalikoimaa hieman. Kesää kohti sitä haluaa pukeutua värikkäämmin ja iloisemmin, niin perin juurin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Minulle iski muutama päivä sitten himotus hankkia fuksianpunaiset housut. Nyt kun on ollut kaikkien mahdollisten vaateliikkeiden (erityisesti noiden ruotsalaisten ketjukauppojen) mainoksissa kaikenlaisia värikkäitä pöksyjä, jotka siis epäilemättä ovat osa tämän kevään kuuminta katumuotia. Voisihan sitä kai tällainen aikuisempikin lehtorisnainen välillä hieman villiintyä, eikö niin? No, minä en pidä kirkkaanpunaisesta ja vielä vähemmän kirkkaan vihreästä (tai keltaisesta, huh), joten minulle jäi vaihtoehdoksi pohtia pinkin olemusta. Fuksia (tai kirsikka tai mikä nimitys nyt milloinkin kohdalle osuu) olisi minulle hyvä väri, eikä pinkkikään tarpeeksi vahvana sävynä ihan mahdoton kai olisi. Himotus oli syntynyt ja jalostunut konkreettiseksi suunnitelmaksi lähteä pikaisesti katsastamaan muutama vaatekauppa.

Eilen sitten kutsui Skanssi. Se on niin kätevästi kotimatkalla - ja kun samalla piti tehdä apteekkireissu, oli kiva vähän piristää mieltä muuallakin kuin antihistamiinihyllyn ääressä. Siispä marssin Esprit-kauppaan, jonne minulla oli vielä kantistarjouskin, -20% kaikista ostoksista.

Ah, pinkit farkut. En kyllä olisi uskonut sellaisia itselleni ostavani, ikinä. Mutta niinpä vain kevätpöksyt lähtivät kotiin. Olisi siellä ollut sellaiset enemmän fuksianpunaisetkin, mutta niissä oli juuri vääränpituiset lahkeet. Eivät tarpeeksi pitkät ollakseen oikean mittaiset, mutta eivät toisaalta tarpeeksi lyhyet ollakseen oikealla tavalla lyhyet lahkeet. Höh. Ei ole helppoa tällaisella koipeliinilla.

Siispä pinkit. Niissä oli sopivasti lahjetta ja himpulasti räikeää väriä. Nyt kun vielä uskallan pistää ne julkiselle paikalle päälleni, kyllä kevätmieli suorastaan kilahtaa korkeuksiin. Ja ai että, miten olenkaan ajan hermolla, suorastaan muodin aallonharjalla. Hahhah!

Vieläkään ette saa kuvaa vaatteista päälläni, valitan. Tällä kertaa kyse on paitsi laiskuudesta ruveta väkertämään kamerajalustan ja valaistusjuttujen kanssa, myös siitä, että lääkeaineallergia teki minusta pilkullisen, enkä näin ollen ole hyvä t-paitamalli tänään.

Ostin nimittäin pinkkien farkkujen rauhoittavaksi pariksi tummansinisen t-paidan. Ja niiksi päiviksi, jolloin jalkaan eksyvät tavisfarkut, tarvittiin pinkki t-paita. Heh. Kyllä minä nyt olen väriläiskä. Ja tässä teille vielä hassu kuva vaatteista, jotka ovat ihan eri värisiä todellisuudessa ja kahdessa vierekkäisessä kuvassakin. Todellista ammattikuvausta!

Ylemmässä kuvassa farkkujen sävy on oikeampi, tässä vähän käpistelin väritasoja kuvankäsittelyssä. Mutta saahan tuosta vähän ideaa. Varokaa vaan, kun minä tästä kaupungille lähden, en muuten sulaudu seiniin! Täältä tullaan kevät!